Selkäkiputyyppisi tunnistaminen on tärkeää. Kiputyypin perusteella sinulle valitaan parhaat hoitomuodot. Kokonaishoitoa ei päätetä pelkästään kiputyypin mukaan, mutta se on tärkeä tekijä määriteltäessä, mitkä kipuhoidot sopivat ongelmaasi parhaiten.
Selkäkipu jaetaan kahteen päätyyppiin
- Kudosvauriokipu
- Hermovauriokipu
Kudosvauriokipu
Kudosvauriokipu on yleisin ja liittyy tavallisesti selän venähdykseen, mutta joskus kipuhermopäätteet voivat ärsyyntyä ja herkistyä ja lähettää kipuviestejä, vaikka mitään vauriota ei olisi tapahtunutkaan.
Tavallisia esirmerkkejä kudosvauriokivusta ovat nilkan nyrjähdys ja selän osalta noidannuoli.
Kivun kokemiseen vaikuttavat aivojen ja mielen kokemus vammatilanteen haitallisuudesta. Joskus ehdit korjata selän asennon nopeasti eikä kudosvauriota ehdi syntyäkään. Kivun kokeminen toimi varoitussignaalina auttaen sinua korjaamaan liikkeen automaattisesti. Koet vain hetkellisen kivun, joka häviää nopeasti. Hyvä lihaskunto ja tasapaino auttavat kudosvaurion ennaltaehkäisyssä.
Kudosvaurioon liittyy normaalisti tulehdusreaktio, joka voi ilmetä turvotuksena ja kosketus- ja liikearkuutena. Ne ovat luonnollinen osa kudosparanemista.
Itse kipua välittävä ja aistiva hermojärjestelmä on kudosvauriokivussa terve.
Voit käyttää kivun lievitykseen ja liikkumisen helpottamiseksi tavallisia kipulääkkeitä.
Varhainen liikkuminen järkevästi annosteltuna lievittää jäykkyyttä ja kipua ja auttaa nopeaa paluuta päivittäisiin toimiin.
Hermovauriokipu
Hermovauriokivussa (neuropaattinen kipu) kipujärjestelmä toimii viallisesti. Hermosolut reagoivat ärsykkeisiin, jotka eivät normaalisti aiheuta kipua. Kivulla ei ole enää varoittavaa merkitystä elimistölle.
Selän hermovauriokipu on tyypillistä pitkittyneessä iskiaksessa ja selkäydinkanavan ahtaumassa. Kroonisessa kivussa on mukana ääreis- ja keskushermoston herkistymistä ja psykososiaalisia tekijöitä. Niihin kuuluvat aiemmat kokemukset, kielteiset ajatusmallit, huonot vaikutusmahdollisuudet työssä, tuen puute, pelot ja katastrofiajattelu. Myös mieliala ja tunnetilat ovat yhteydessä kipuun. Stressi vaikuttaa suoraan tunnetiloja säätelevään limbiseen aivojärjestelmään ja heikentää esimerkiksi selän liikehallintaa.
Tyypillisiä oireita hermovauriokivulle ovat pistely, puutumisen tunne ja tuntohäiriöt kipualueella. Hermovauriokipu kuvataan myös polttavana, viiltävänä, kihelmöivänä, sähköiskunomaisena, liike- ja kosketusherkkyytenä sekä herkkyytenä kuumaan, kylmään ja kosketukseen. Hermoperäisessä kivussa jopa kevyt kosketus tai liike voivat olla kivuliaita.
Jos sinulla on hermoperäistä kipua, on tärkeää saada oikeaa hoitoa niin varhain kuin mahdollista. Hyvä hoito ehkäisee kivun muuttumisen jatkuvaksi ja hoitotulos on parempi.
Lääkityksellä on tärkeä osuus hermovauriokivun hoidossa, erityisesti sen alkuvaiheessa. Hermoperäisen kivun lääkehoito on erilainen verrattuna kudosvauriokipuun. Hermokivun lääkehoito on kohdistettu hermojen ärtyneisyyden ja herkistyneisyyden rauhoittamiseen.
Hermovauriokivun lievittämisessä on tutkimusten perusteella todettu olevan apua mielialalääkkeistä (esimerkiksi amitriptyliini, duloksetiini ja venlafaksiini). Niitä käytetään myös masennuksen hoidossa, mutta usein suurempina annoksina. Myös epilepsiakipulääkkeistä kuten pregabaliini ja gabapentiini voi olla apua hermovauriokivun hoidossa.
Toisinaan hermojuurikivun hoidossa varsinkin sen äkillisessä vaiheessa käytetään hermojuuripuudutusta. Jos selkäkivussa on hermojuurikivun lisäksi mukana kudosvauriokipua, tulehduskipulääkkeestä voi olla lisäapua. Keskustele lääkityksestäsi oman lääkärisi kanssa.
Varhainen liikkuminen järkevästi annosteltuna lievittää jäykkyyttä ja kipua, poistaa kivulle herkistymistä ja auttaa nopeaa paluuta päivittäisiin toimiin.
